| Sinä senkin munapää! |
[24 May 2011|07:14pm] |
|
Olipa kerran nuori herra nimeltänsä Torsti. Torsti oli oikein ahkera ja kunnollinen poika, usein myös ikäisiään terävämpi. Ei siis ollutkaan mikään ihme, että Torsti päätyi lukioon ja sitä kautta näpsäkästi yliopistoon. Tällä pitkällä ja uuvuttavalla tiellä Torsti teki paljon ystäviä, jotka myös olivat kiinnostuneita maailman menosta ja tähtäsivät Torstin tapaan korkealle elämässä.
Kasvettuaan aikuiseksi oli Torstista tullut varsin tiedostava ihminen, jolla oli paljon mielipiteitä sekä halu ilmaista niitä. Torstille kasvoi pikku hiljaa valtava halu näpäyttää. Lehdet pursusivat juttuja ihan uskomattomista idiooteista, jotka olivat selvästi omaksuneet täysin väärän arvomaailman. Gallupit ja mielipidekyselyt tihkuivat totuutta siitä, että maailma oli edelleen täynnä kaiken maailman juntteja ja uusnatseja ja ties mitä pösilöitä, joiden päähän joku voisi takoa vähän halolla järkeä. Ja Torsti halusi takoa. Oikein olan takaa ja kainalot märkinä. Valitettavasti vastassa oli ongelma: Koska Torsti oli koko ajan hengaillut lähinnä älykköjen ja muuten fiksujen tyyppien seurassa, ei mies oikein missään päässyt käsiksi näihin herkullisiin tilanteisiin, joissa sana olisi miekkaa mahtavampi. Kaikki nuo median esittelemät eksyneet ihmisenkuvatukset kävivät vain huonoissa baareissa, harrastivat ihan tylsiä juttuja ja söivät väärissä ravintoloissa. Ainut Torstin vaihtoehto oli alkaa etsiä ennakkoluuloja ja tyhmyyttä paikoista, joissa niitä välttämättä ei todellisuudessa ollut. Napakasta ojentamisesta tuli Torstin tavaramerkki. Torstin arjessa vallitsivat pilkkua myöten Torstin arvot. Eikä Torstia enää kiinnostanut oliko joku sen kanssa samaa vai eri mieltä. Tärkeintä oli, että Torsti saisi ojentaa. Intohimolla. Ymmärrän Torstia siinä mielessä, että itsekin tykkään kovasti soittaa suutani. Eduskuntavaalien alla olin ihan kissa pistoksissa, kun kaikki ympärilläni olivat yhteiskunnallisista aiheista niin samaa mieltä. Olisin halunnut käydä oikein kunnolla läpi niitä huolella valmisteltuja argumentteja, joita olin yöllä miettinyt, kun en saanut unta. Jos ajatellaan suvaitsevaisuutta hetki hyvin suppeasti. Suvaitsevaisuutta on hyväksyntä eri kulttuureja, rotuja, uskontoja ja seksuaalisia suuntautumisia kohtaan. Laitetaan pakettiin vielä sukupuolten välinen tasa-arvo, ainakin siinä mittakaavassa, että päällisin puolin tahtoo samat oikeudet kummallekin.
Tämän maan alle 40-vuotiaista suurin osa on suvaitsevia. Pienellä lohkolla on jonkinlaisia lieviä asenneongelmia. Esimerkiksi rasisteja taas on pikkiriikkinen murto-osa, samoin äärimmäisen homovastaisia. Nykyisessä Suomessa harva haluaa millään tavalla vaikuttaa kusipäältä, jolla on ongelmia tummaihoisten tai homoseksuaalisuuden kanssa. Luin jokin aikaa sitten joltain yleisönosastolta erään yläasteen opettajan kirjoituksen. (En kuollaksenikaan enää muista mikä julkaisu mahtoi olla kyseessä.) Opettaja oli nuhdellut kahta käytävällä hc-kuhertelevaa tyttöä siitä, ettei moinen härski käytös sovi kouluun. Tytöt olivat syyttäneet opettajaansa homokammoiseksi. Opettaja oli aidosti pahoittanut mielensä, koska olisi mokomasta kuivapanemisesta huomauttanut heteroparillekin. Perusteluja tytöille oli turha antaa. Foobikko mikä foobikko.
Niinpä niin.
Toisen leimaaminen suvaitsemattomaksi löyhin perustein on nimenomaan helppo kortti, jonka vain yläasteikäinen tyttö voi pelata. Keskustelija nostaa sillä itsensä korokkeelle, jonka vierestä toisen on käytännössä mahdoton enää huudella. Lisäksi oikeasti empaattiselle ja asioista perillä olevalle ihmisille kyseessä on melkoinen loukkaus. Ihmisten viha erilaisuutta kohtaan on saanut aikaan niin julmia asioita, että rinnastaminen tuohon joukkoon tuosta noin vain, on juttu jota on aika vaikea täysin ohittaa.
Lopuksi palaan mielessäni päivään, jolloin taivaalta satoi kananmunia.
Kolme vuotta sitten.
Tai ei taivaalta. Parvekkeelta lähinnä.
Mä katsoin kauhistuneena Nasseen.
Nasse tunki kädet taskuihinsa ja avasi lähikaupan oven.
Sen kasvoilla oli jotain niin surullista, että tunsin sen palana kurkussani.
”Skinheads. They have done this before.”
Halusin tehdä jotain. Soittaa ovikelloa, huutaa ja raivota. Halusin tehdä JOTAIN.
Tänään taivaalta sataa vettä.
Vettä. Ei kananmunia.
|
|
| Internetin musta lista |
[01 Apr 2011|07:07pm] |
Kirjoittaessani postausta sosiaalisesta mediasta ja tehdessäni ärsytyslistaa, tuli sisälleni valtava
tarve antaa internetille oma raivoluettelo. Rakastan nettiä osittain juuri siksi, että se on täynnä kaikkea varsin
pölkkypäistä. Ja kuten jo tiedätte, rakastan ruikutusta. Ruikutus, tuo täysin aliarvostettu sosiaalisen kanssakäynnin muoto!
MINULLE SUUNNATUT MAINOKSET
-Hei, Niina! Oletko sattumoisin 23-vuotias.? No, voita rahaa! Klikkaa tästä! Niina! Asutko Tampereella!? Voita lahjakortti
Heseen! Tästä kuule napsautat!
ANNI-HELENA-HELINÄ PÖYKÄRI-TORHONEN EI OLE ENÄÄ PARISUHTEESSA VAAN SINKKU
-Annin kaverit: Mitä ihmettä!? Annin äiti: Mä arvasin, saat kyllä paremman. Annin sisko: Te olitte täydellinen pari,
menetin juuri uskoni aitoon rakkauteen! Annin Eksä: Tykkään tästä. Anni: Tänään bailaamaan!
HUONOT PROFIILIKUVAT
-Tottakai ne naurettavat muokkaukset ärsyttävät myös. Mutta vielä enemmän raivostuttaa ihmiset, joiden mielestä pieni kameraflirtti on epäluonnollista. Mikä sitten on luonnollista? Siihen ilmeisesti tarvitaan mahdollisimman huonolaatuinen kamera, äiti ottaa kuvan, istut verkkareissa sohvalla fantapullo kädessä. Toisella puolella otosta sun koira pyllistää kameralla.
Alle teksti: Mä vaan. Kuva on netissä sellaisenaan viikon, jonka jälkeen se muuttuu mustavalkoiseksi ja alle ilmestyy
huonoja lyriikoita, joissa vihjataan, että on aika rankkaa olla sinä.
ME OLLAAN NIIN SÖPÖI!
-Internetin kuvapalveluissa törmää usein ns. "laamailukuviin". Niissä on oma kulta kainalossa ja alla: <3. Mulla ei ole siis mitään näitä otoksia vastaan. Jos ne pysyvät haskassa.
A.) Niitä ei tarvitse olla kuuttatoista. Me tajutaan vähemmästäkin, että olette ihan hulluina toisiinne.
B.) Sun seurustelukumppani ei ole mikään lemmikki. "Tässä mun söpöihanalutunenpupunöpönen vetää pitsaa!"
C.) Joku hyvä maku voi pysyä matkassa. Kuva jossa pussailette sängyllä voi olla teistä hirvittävän herttainen. Muut
huomaa vain, että miehen käsi näkyy olevan tuon muijan paidan sisällä.
ITSEÄÄN TOISTAVAT TILAPÄIVITYKSET
www.feissarimokat.com/2011/03/iltaa-mul-jai-levy-soimaan/
IRC-GALLERIAN UUDET SYDÄMET
-Herra yksin tietää, mitä mä vielä teen siellä galleriassa. (Totuus: Stalkkaan.) Kummallinen juttu on se, että nykyisin voi "heitellä sydämillä" muita käyttäjiä. Eikä siinä hommassa ole mitään logiikkaa. Miks joku tuntematon 14-vuotias pissis viskoo mua rakkauden symboleilla!? Tykkääkö se mun tukasta, vai mekosta, vai naamasta, vai mitä ihmettä, häh?
SUOMI24
-Tuo höyrypäiden vapaa temmellyskenttä, jossa voit sanoa mitä vain, ihan mihin vain. En ymmärrä koko sivuston funktiota.
Ja se on niin loistavaa, että hakukone löytää jopa ne vuonna 2005 läpi käydyt trollaukset, kun haet sanoilla: "keuhkoputkentulehdus, oireet".
ILTAPÄIVÄLEHTIEN NETTIVERSIOIDEN PARISUHDEPALSTAT
-Tapahtui toimituksessa: "Näillä vinkeillä herätät suhteesi uuteen kukkaan! Joo, tehdään semmonen tänään! Vie sille vaikka suklaalevy! Hiero rakkaasi hartioita! Maire, tuleeko sulle mitään mieleen?"
VAUVAFOORUMIT JA TAPPELEVAT ÄISKÄT
-Vanhemmuus on aina arka juttu. Sen verran mäkin lapsettomana ymmärrän. Näillä palstoilla on kuitenkin ihan normaalia huudella huostaanottoviranomaisia paikalle, kun joku syöttää lapselleen banaania ja itse syötät omallesi porkkanaa.
TURHAT UUTISET
-Ai, että Ylösen Lauri meinaa mennä alastonkuviin?
SÄHKÖPOSTIN KIERTOVIESTIT
-En halua kuolla huomenna, mutten myöskään lähettää tätä paskaa sadalle kaverilleni.
IHAN KAUHEAT JUTUT, JOIHIN TÖRMÄÄT VAHINGOSSA
-Tämä tapahtuu aina yöllä. Jokainen on varmasti joskus löytänyt erehdyksessä jotain, jonka haluaisi pyyhkiä verkkokalvoiltaan
iäksi. Mä ainakin olen. En halua puhua siitä.
UUDET "VOITIT JUURI MILJOONAN!"- BANNERIT
-Niistähän on tullut ovelia. Nykyään bannereissa lukee: "VOITIT JUURI MILJOONAN! IHAN TOTTA! EI TODELLAKAAN NARRATA SUA NYT MITENKÄÄN! KLIKKAA TÄSTÄ JA LUNASTA!"
Tähän on hyvä lopettaa.
Jos kolme tykkää, käyn makuunissa.
Ja kertokaa myös ihmeessä mikä teitä kyrpii netissä. Musta tuntuu, että tästä puuttuu vaikka mitä.
|
|
| Eikä tässäkään vielä kuules kaikki! |
[29 Mar 2011|05:50pm] |
Tänään sarjassamme hyödylliset listat: OSTOS-TV.
Voisin nyt tietenkin tässä tuijotella ivallisena läppärin näyttöä ja päivitellä ikuisuuksiin niitä pölkkypäitä, jotka
hetken hurmiossa ostavat ties mitä vempeleitä kappiin haisemaan. En kuitenkaan tee niin. Kuka ei olisi yksinäisenä iltana
miettinyt jonkun höyrymopin elämää parantavaa vaikutusta? Tai että voiko se hiton kallis naamanpesuaine todellakin olla
niin loistokas, ettei mulla enää koskaan olisi finnejä? Voinko saada litteän namimassun lievillä sähköiskuilla?
Ostos-tv toimii. Ei se muuten niin tiuhaan pyörisi.
Listaan nyt ihan vain huvin vuoksi älyttömimmät puijaukset ja semipuijaukset.
Osa on jopa legendaarisia!
- Aloitetaan kaikkien muistamasta klassikosta, eli Aromipesästä. Tuo supisuomalainen pönttö oli mukamas muuttamassa koko
kotikokkauskulttuuria, mutta vaipui häpeillen historiaan. Lievästi aneemisen näköinen Mikko väänsi mössöjä kameran edessä, ja pirtsakka naisihminen päivitteli kaiken uskomatonta helppoutta. Tosiasiassa ruuan omaa lämpöä kypsentämisessä käyttävä vekotin hoiti puolen tunnin duunin noin neljässä tunnissa. Sitä tosin ei tarvinnut vahtia, ja näin suurikin perhe pystyi syömään eri aikoihin. Safka näet pysyi myös herkullisessa lämpötilassa superpitkään! Just. Kuulopuheet kertovat, että Aromipesään mahtui vain suhteellisen pieni kattila.
Edes pikkiriikkinen tonttuperhe ei siitä vatsaansa täyteen saanut.
- Shape patch, laihdutuslaastarit! Uusinta uutta Ameriikasta! Laastarin oli tarkoitus päästää verenkiertoon luonnonuutetta. Tämän uutteen taas piti vähentää näläntunnetta. Ei toimi, totesi Suomi. Ainakaan en ole kuullut tästä yhtään ainutta menestystarinaa. Laihdutuslaastareita myydään yhä, tosin vielä suuremmin lupauksin. Hohhoijaa.
- Lottovoittajan romppu, joka laski todennäköisyyksiä. Ihan vaan koska on olemassa oikeasti onnekkaita numeroita.
Piti oikein netistä kaivella, kun hetken jo luulin, että kyseessä saattaa olla joku mun uni. Valitettavasti ei ollut, vaikken mitään keskustelupalstanaureskelua vakavampaa näyttöä löytänytkään. Siellä selittivät "asiantuntijat" naama vakavana kiekon hyödyllisyydestä.
Voittikohan kukaan mitään? Olisi hauska tietää.
- Silverstar, tuo maaginen puhdistuslevy. Läpyskä laitettiin veteen, suolaa ja metalliesine sen päälle ja hups vaan! Esine kirkastui tavalla, jonka katsomisesta kieltämättä saa kuka tahansa lieviä kiksejä. Kuulema folio ja ruokasooda tekevät saman tempun.
Mullei juuri ole mitään metallista ja rupsahtanutta, eli ei myöskään kokemusta.
-Magic Bullet, eli tehosekoitinten kuningas. En teilaa tätä kokonaan, koska ilmeisesti se ei ollut täyttä linssin viilausta.
Muutama juttu kuitenkin on naurattanut vedet silmiin. Järjestimme joskus vuosia sitten erään ystävän luona juhlat, joiden tarkoituksena
oli käyttää tuota erisiistin kuuloista vempelettä. Mikä tahansa sekoitushomma valmiiksi kymmenessä sekunnissa! Totuus: Ohjeessa mainittiin suoraan, ettei Bulleroa siis SAA pitää päällä yli kymmentä sekuntia, koska se YLIKUUMENEE. Tuossa kriittisessä ajassa laite ei pilkkonut edes jäätelöä. Myöhemmin siitä meni joku terä rikki. Viimeisten tietojen mukaan sillä on kuitenkin muussattu jotain, joten... Hyvä kai niin.
-Kaikki uskomattomat painonpudotusjutskat. Eli ne sähköiskut, joiden aikana voi kuitenkin ottaa torkut. (Häh?) Ja voide, jolla rasvailemalla sentit muka katosi. Itse olin telinevoimistelevana lapsena ällistellyt Chuck Norrisin mainostamaa kuntoiluvempelettä. Oho! Sehän on yhä olemassa!
|
|
| Hyvä Neiti R. Jr. |
[07 Mar 2011|01:32am] |
|
Katkaisin koipeni vähän yli seitsemän viikkoa sitten eikä mokoma halua vieläkään olla jalka. Olen suhteellisen hyvä kestämään fyysistä kipua, liikkumatilani rajallisuus on tässä se mikä ärsyttää. Kävin ystäväni Tipsun kanssa lähibaarissa muutamalla ja rakas raajani tahtoo tällä hetkellä kertoa, että tyttö rakas, virheen teit. Koska olen pitkään enimmäkseen köllinyt kattoa tiiraillen, on mulla ollut aikaa ajatella kaikenlaista. Hämärimpiä juttuja en jaa. Ei pelkoa. Sen sijaan meinaan tarjota teille seuraavan listan. Aloin kirjoittamaan oletuksesta: ”Jos minulla olisi tytär”. Mikäli maailma joskus haluaisi mun puskevan ulos lapsen, haluaisin sen ehkä olevan mieluummin tyttö. Koska tahdon ostaa sille sillä nöpöjä asuja ja pistää sen tukan saparoille. Hähää! Ei vaiteskaan. Tyttö olisi jees, koska tiedän millaista on olla tyttö. Ja mullon paljon neuvoja! Se tosin näyttäisi mulle keskaria ja haistattaisi pitkät. Siksi jaan nyt nämä teidän kanssa. Mailatkaa vaikka mun jälkikasvulle sitten, varmana kuuntelee ketä tahansa randomia paremmin kuin mua. Näillä geeneillä. Aloitetaan itsestäänselvyydestä: -EI OLE ILMAISIA DRINKKEJÄ Eikä ilmaisia illallisia. Voit unohtaa myös mitkä tahansa jutut, jotka kuulostavat mukavilta ja ovat sen lisäksi mukamas ilmaisia. Ne eivät ole. Ilmainen persoonallisuustesti on yhtä kuin jankkaava puhelinkeskustelu jonkun huurupään kanssa. Ilmainen siideri tarkoittaa terapiahetkeä miehelle, jonka avovaimo on juuri nyt ”ehkä just sen vyöhyketerapeutin sylissä sitten”. -RIPSIVÄRIÄ VOI OLLA LIIKAA Sun silmät todellakin voi näyttää kahdelta hämähäkiltä. On myös aina kehno idea rajata huulet tummalla värillä isommiksi ja täyttää tila vaaleammalla värillä. Eräs Tuksu teki niin äitisi nuoruuden vuosina. Kuukleta ”Tuksu”. Noniin. -ÄLÄ STRESSAA TISSEJÄSI Näin tekemällä säästyt monelta harmilta. Niiden ei täydy olla tietyn kokoiset tai muotoiset. Kaikki tissit löytävät kyllä kohdeyleisönsä. -ON AINA IHMISIÄ, JOTKA EIVÄT PIDÄ SINUSTA Vaikka kuinka pyrit olemaan ystävällinen ja hyvä muija kaikin puolin, et kuitenkaan voi voittaa puolellesi koko maailmaa. Hyväksy se. Anna olla. Sä et varmastikaan iloitse kaikkien seurasta, miksi kaikkien pitäisi iloita sun seurasta. Ja viitaten äskeiseen: -ÄLÄ OSTA YSTÄVIÄ En tarkoita tätä sen perinteisissä merkityksissä. Joskus ihmiset huomaamattaan hyväksikäyttävät toisiaan edes itse sitä tajuamatta. Älä siis lainaa rahaa loputtomia määriä. Ja ennen kaikkea: Älä luisu tukihenkilöksi, joka on rakas ja tärkeä ja paras ikinä vain silloin, kun elämä hakkaa lekalla päähän. -OPETTELE OLEMAAN YKSIN Jossain vaiheessa kuitenkin joudut olemaan. Sun on hyvä valmiiksi tottua siihen. Yksinolo myös helpottaa sua tajuamaan itseäsi paremmin. Se on klisee, mutta kipeästi totta. -ÄLÄ JÄÄ TULEEN MAKAAMAAN Hah. Sun isoisäsi raapi äitisi hermoja tuolla lauseella aikoinaan. Aikuisena äitisi tajusi kuinka oikeassa isoisäsi oli. Kun paskaa sataa Suomen taivaalta enemmän kuin lunta, on pahin virhe jäädä sänkyyn itkemään. Et ole mikään ruusunen. Sun on suudeltava itsesi hereille. -ÄLÄ JUMITU GENREEN Okei. Saat anteeksi, jos oot tosi teini vasta ja eksynyt kuin pulu lentokentällä. Myöhemmin sun on tajuttava, että olet enemmän kuin joku hassu sana. Se että tykkäilet tietynlaisesta musiikista, ei tarkoita, että sun pitäis olla tietynlainen. Myönnä rehellisesti kaikista noloinkin paska. Näin voit olla ainakin semivarma, että porukka tykkää susta täsmälleen itsesi vuoksi. -VÄKIVALTAA EI TARVITSE SIETÄÄ On itsestään selvää, etten halua oman tyttäreni tulevan hakatuksi tai ruhjotuksi. Lisään tämän lopun neuvoon, koska pelkään, ettei maailma välttämättä kykene muuttumaan: Älä myöskään sinä lyö ketään tuosta noin vaan, pieni tyttöni. Se että olet nainen, ei ole oikeutus millekään. Ja tämä myöskin, jos planeetta pysyy samana: -ÄLÄ ANNA KENENKÄÄN TEHDÄ SINUSTA HALPAA …sinulle itsellesi. Älä myöskään alennu huorittelemaan muita tyttöjä. Se mitä sä sillä elämän alueella teet, ei kuulu muille. Eikä sulle kuulu mitä muut tekevät. Jos joku aukoo pikku nassuaan, kävele ylväänä ohi. Tiedät itse. Se riittää. -OLE NÖYRÄ Et ole paras kaikessa, etkä tiedä kaikkea. Yritä aina avata silmät uusille kannoille, uusille näkökulmille ja uudenlaisille ihmisille. Anna itsellesi anteeksi. Tulet välillä olemaan niin väärässä, pahemmin kuin Jehovan todistajat vuonna seitsemänviis. -RAKASTA Silloin kun on sen aika. Vaikka mitä tyhmää ja kurjaa olisi menneisyydessa tullut tuutin täydeltä, anna sen jäädä hautaansa. Yritä. Tosissasi. Se on parasta ja kaikki mitä sä voit tehdä.
|
|
| Hei oikeesti kommatkaaaa! |
[22 Dec 2010|01:11am] |
|
Olin yläastetta ravaava tyllerö, kun ensimmäisen kerran kuvani päätyi sosiaaliseen mediaan. Istuin beigessä hippipaidassani atk-tunnilla, ja tehtävänä oli kirjoittaa wordilla lyhyt esittely itsestään. Koristaakseni tuota sepustusta nappasin nassustani ja pörröisestä ruskeasta tukastani yläkulmakuvan ja lisäsin sen otsikon alapuolelle. Opettaja oli tapansa mukaan antanut mielle taas liian vähän tekemistä ja häipynyt teille tietämättömille, joten lapsukaiset surffailivat rennosti kuka missäkin. Silloin eksyin aluksi melko absurdilta tuntuvalle sivustolle nimeltään ii2.org.
Hetken mielijohteesta loin nimimerkin ja lisäsin vastanapatun otoksen profiilikuvakseni.
Ensimmäinen kurkkaukseni mokomaan itsensäpaljastelupalveluun ei ollut kovinkaan koukuttava tai edes hauska. Tunnin päätyttyä unohdin koko shaissen pitkäksi aikaa. Välihuomautus: Kirjoittaessani tätä, mun oli pakko keskeyttää kaikki ja lähteä metsästämään vanhaa profiiliani iikakkosen ihmeellisestä maailmasta. Sivusto oli systeemiltään aivan erilainen kuin silloin joskus, enkä löytänyt omaa pärstääni lainkaan. Varmasti poistin sen jo aikoja sitten. Jännä kyllä, löysin monien kavereideni vanhoja ylivalottuneita teinikuvia ja webkamerailveilyjä suorastaan kasapäin. Hysteeristä! Mielenkiintoni ei kuitenkaan lakannut tähän. Aloin järjestelmällisesti etsiä netistä vanhinta valokuvaa itsestäni. Se on alla, eikä edes ole kovin iäkäs. Olen tuossa kai kuusitoista. Kuva herättää monia kysymyksiä. Yksi: Miksi se on sininen? Kaksi: Miksi olen vetänyt kontrastit äärimmilleen? Ja kolme: Mikä ihmeen kiekura mun vieressä pöllöilee? Harmaat aivonystyräni pystyvät silti muistamaan, ettei tämä ole suinkaan pahin. Enää ei tule kyllä mieleenkään piirtää paintilla itselleen siipiä selkään ja kirjoittaa kuvan päälle: ”Your fucking butterfly.”
No, niin. Jatkuu: Jokseenkin pitkän ajan, (ehkä muutamien viikkojen), jälkeen muistin luomani tunnuksen ja päätin kurkata sen kuulumisia. Ja mitä ihmettä meikittömät silmäni näkivätkään! Olin saanut viestejä jos jonkinlaisilta ihme pojilta, jotka kävivät kanssani samaa koulua.Okei, niitä viestejä oli kaksi. Mutta se oli silti PALJON. Ujona sitten kirjoittelin vastauksia, ja taisin kysäistä jossain vaiheessa olivatko nuo kahvittelupyynnöt tulleet edes oikeaan osoitteeseen.
Pidin itseäni susirumana, jonka vuoksi olin varma, että kanssani vähintäänkin pilailtaisiin.
Tasan vuoden kuluttua liityin irc-galleriaan. Ja myönnän nyt vähän nolona, etten mäkään silloin tiennyt mikä irc on. Voin teille hc-nörteille vaikka vannoa, ettei silloin kukaan muukaan oikein tuntunut tietävän. Elin kuitenkin pikkukaupungissa Etelä-Pohjanmaalla.
Irc-galleriassa oli tuolloin vain kourallinen mun tuntemista ihmislapsista, ja palvelu itsessään naurettavan yksinkertainen. Muistatte varmaan.
Hauska juttu gallerian alkutaipaleella oli ihmisten suhde siihen. Totta kai porukka yhä vieläkin törttöilee sosiaalisen median parissa, mutta vielä muutamia vuosia sitten asia ei ollut millään tavalla otsikoissa. On yhtä kuin kukaan ei osannut varoa. Stalkkaus oli monin kerroin hauskempaa, kun ihmiset ruotivat katkenneita parisuhteitaan ja sotkuisia elämänvaiheitaan julkisesti ja jättivät kaikki mehevät riidat koko kansan nähtäviksi. Mustia listoja käytettiin osana taistelutaktiikkaa, tiesit välien katkenneen, kun ilmoitus listalle pääsystä odotteli tietokoneella.
En itse ollut yhtään parempi. Lisäsin naispuolisen ystäväni kanssa nettiin täysin hämmennysmielessä herkän pusuttelukuvan ja katsoimme sitten silmät vetisinä naurusta, kuinka huhu meidän kummankin homoseksuaalisuudesta levisi pikkukaupungeissamme. Facebook.
En liittynyt ensimmäisten joukossa, mutta olen sitä mieltä, että naamakirja tuli juuri sopivaan rakoon. Omalla nimellä olo rauhoittaa kummasti. Ja se, että kaverilistalla hyörii mummon kaverit ja työnantajat. Hyvähyvä. En silti voi kieltää, ettenkö kaipaisi sosiaalista mediaa nimenomaan siinä muodossa, mitä se oli teiniaikoinani. Meuhkauskenttänä. Taisteluareenana. Sosiaalipornoilun ykkösmestana.
Ja joojoo tiedetään. Nettipedarit ja onlinekiusaamiset. Tiedetään. Mutta silti! Muistan yhä edelleen, kuinka kirjoittaessani nettipäiväkirjaa kauan kauan sitten, sain vieraskirjaani hämmentävän viestin. Se taisi loppua sanoihin: ”Jos sä kuolisit, ei sua jäisi Ähtärissä kaipaamaan kukaan.” Yritin pitkään arvuutella viestin kirjoittajaa, ja kun sen lopulta keksin, en jaksanutkaan tehdä asian eteen mitään. Miksikö? Koska en usko, että internettiä voi ottaa kovinkaan vakavasti.
Itsekin saatan tätä postausta katua jo huomenna. Rakkaudella: Niina ”your fucking butterfly” R.
|
|
| ÄRSYTYSLISTA 2010 |
[14 Dec 2010|11:03pm] |
|
IHMISET
1.Huonot kuuntelijat.
-Okei, kaikki on joskus. Mutta miksi tämä tyyppi ratkoo sudokuu, kun mä itken sille?
2.Hyvän maun omistajat.
-Oon ihan iloinen, jos joku arvostaa hyviä leffoja, viinejä tai kitarasooloja.
Silti se provosoi mua ihan tajuttomasti. Varmana tykkäät paskasta, myönnä! Tykkäät kuitenkin, myönnä!
Katot salkkareita! Juot Sorbusta! Soitat Guitar herolla!
3.Tyypit, joka esittelee niiden muumimuki-kokoelmaa.
-Ite kerään tyhjiä ed-pulloja tähän anttilan muovikassiin. Haluutko nähdä?
4.Epämiellyttävät koskettelijat.
-En nyt tarkoita mitään kähmimistä, vaikka tuskinpa sekään ketään ilahduttaa. Tarkoitan muuten mukavia veikkoja, jotka jostain syystä ovat saaneet päähänsä, että sosiaalisessa kanssa käynnissä on ihan okei tökkiä kylkeen, nipistellä vatsaa tai potkia reiteen. Mukavaa on myös tukan pörröttäminen, alentava pääntaputtelu ja töniminen.
Suosikkini on kuitenkin ns. "epäilyttävä polven hively". Siis mitäh? Miks se koskee mun polveen? Voiko sille sanoa siitä? Onko tämä lähentelyä?
5.Entiset jääkiekkoilijat.
-Ainut miestyyppi, joka ärsyttävämpi kuin jääkiekkoilijat, ovat entiset jääkiekkoilijat. Olen törmännyt tosin vain yhteen, mutta päätin ihan vain urheilun vuoksi yleistää härskisti.
Otsa vakavalla rypyllä tuoppi kädessä käydään kolmatta kertaa läpi sitä hirvittävää vääryyttä, kun eivät rontit enää kentälle päästäneet. Ja jumalauta kerran löin!
6.Facebook-neurootikot.
-Ehdotan, että kaikki bileet järjestettäisiin tästä lähtien studiossa, jossa on mahdollisuus pehmeään valoon, tuulikoneeseen ja photoshoppiin. Mun hauskat muistot tahriintuu, kun Minna-Maarit-Inkerillä on niin tyhmä ilme.
7.Ihmiset, jotka ei kestä lainkaan huuhaata.
-Huokaus. Tavallaan ymmärrän hyvin. Sitten taas toisaalta... Ne horoskoopit on ihan vain viihdettä. Harva niihin tosissaan uskoo, vaikka moni asialla leikitteleekin. Ei tarvitse ovia paukuttaa.
8.Tyypit, joista paljastuu kymmenessä sekunnissa, että ne pitää kiertää kaukaa.
-”Joo, mä oon Niina. Sä olit Jouko? Oho, ai sä oot teipannu jesarilla puukon kiinni sun hauikseen!”
9.Tulevasta työttömyydestäni huolestuneet puolitutut.
-Sanon tämän kaikkien tulevien medianomien ja humanistien puolesta: JOO, ME TIEDETÄÄN. Ja shokeeraavaa kyllä, ei silti meinata vaihtaa alaa.
10.Glämmi Ämmä.
-Eli toisin sanoen BB-Maria. Se on oikeastaan jo niin ärsyttävä, että viihdyttää mua. Kauhublogi uskaliaille: glamwithm.blogspot.com/ ASIAT
1.Se, että naisella nykyään pitää olla liikaa kenkiä.
-On ihan hyväksyttävää käyttää puoli palkkaa joihinkin kopsottimiin, joissa eniten maksaa italialainen nimi. Yritäpä selittää, että liksa valuu vaikka lautapeleihin. Ei tuu samaa sympatiaa. Voin kertoo.
2.Paskat seksidokkarit.
-"Me ollaan täällä Lontoon kaduilla nyt selvittämässä, että tykkääkö britit vetää melaa mekkoon! Ihan arastelematta tuodaan nämä asiat esille, hyvä että näistä puhutaan, tabuja meinataan rikkoa tässä nyt! Ensin vieraillaan tantraguru Blaablaan luona! Sitten käydään seksikaupassa kokeilemassa nenänpäällä hieromasauvaa! Kovat on värinät kyllä! Lopuksi sitten vähän nurjaa puolta, kun tämä Bill tässä on jäänyt koukkuun pornoon! Huhhuh sentään! Väliin meinataan pistää kaikkia kivoja tilastoja siitä, kuinka moni on täräyttänyt kumppaniaan hiusharjalla takapuolelle!"
3.Vesipullot, joiden etiketistä on taiteltu Cosmopolitan tai HyväTerveys.
-Haluan kovasti tavata insinöörin, jolla välähti.
4.Karaokebaarit.
-Mä tykkään kyllä laulaa. Hauskaa kuin mikä! Valitettavasti en ole koskaan ollut karaokelle pyhitetyssä ravintolassa ilman överikännissä möliseviä keski-ikäisiä ja ovella tappelevia fiftarikolleja.
5.Kummat jouluvalot.
-Siis delfiini? Jouluisin aihe, jonka te keksitte näihin koko kaupungille näkyviin jouluvaloihin on delfiini?! 6.Mun rusetteihin ynnä muihin tukkaklipsuihin liittyvät hölmöt kysymykset.
-Tässä muutama suosikki:
”Otatko sä tota koskaan pois päästä?” --> En. Pesen tukkani rusetti päässä. Värjään juurikasvun rusetti päässä. Synnyin rusetti päässä.
ja
”Paljonko sulla oikein on noita?” --> Tuhatseitsemänsataakaksi. Lasken ne joka ilta.
Sekä humalaisten suosima: ” Onko tuo perhonen?” --> On. Se on perhonen. 7.Suurin osa muotiblogeista.
-Tässä ylivalottuneessa kuvassa olen pukeutunut päivän asuun. Se oli tänään Kaisan vanha pallopaita ja Nannan vanhat mustat housut. Asuani somistin herttaisilla helmillä. Takaani voit huomata, etten ole hetkeen taas siivonnut.  8.Mandariinit.
-Oikeesti. Älkää antako mun edes aloittaa mandariineista! Vittu mikä hedelmä! Pahinta on, jos sellainen pikku kiusankappale on eväänä. Nälkäisenä revit sitä kylmää kuorta irti, niin että kynsiin sattuu. Ja kun vihdoin mokoma antaa periksi, nypit vielä puoli minuuttia sitä valkoista höttöä päältä. Lopulta voit syödä mandariinin. Se on kirpeä ja pieni, eikä siitä lähde nälkä. 9.Kylpylät, joissa ei ole vesiliukumäkeä, mutta joista kyllä saisi kuudenkympin kasvonaamioita.
- Vihaan aikuisten maailmaa. 10.Iltavuorot.
-Se alkaa viideltä ja teoriassa sulla olisi koko päivä aikaa viettää laatuaikaa itsesi kanssa. Höpöhöpö, sanon minä. Heräät yhdeltä, syöt, otat torkut, lähdet kiukku pöksyissä sorvin ääreen. Luojan kiitos, musta tuli taas vaihteeksi opiskelija. 11.Ruutu.net
-Ynnä muut yhtä raastavat nettitelkkaripalvelut, joissa ”edellisen” painaminen heittää kauas menneisyyteen ja mainokset napsahtavat päälle viiden minuutin välein. 12.Se, etten enää omista luistimia.
-Ihan perseestä. Joku pukki saisi nekin tuoda.
|
|
| Koira söi kotiläksyt |
[09 Dec 2010|02:46pm] |
Alkupiristyksenä ajattelin näyttää kuvan itsestäni 17-vuotiaana:
Että joo. Mun kohdallani kliseet pitävät paikkansa harvinaisen usein, tässäkin tapauksessa.
Ihan hullua. Kun aloin kirjoittaa tätä olin tuo tyttö tuossa. Tuo noin! Olin juuri lähtenyt Lapualta ja saapunut Oriveden opistolle.
Mun ja Korpin tarina veteli viimeisiä ärsyttäviä sointujaan ja olin vakuutttunut siitä, että musta tulisi joskus kirjailija. Olin vakuuttunut siitä, etten enää koskaan palaisi Ähtäriin. Herrajumala, olin vakuuttunut niin paljon ja kaikesta, että mahdotonta muistaa.
Olen itsekin monen muun tavoin alkanut kyseenalaistaa tätä livejournailuu ja sitä, lukeeko näitä kukaan. Siksi kai päivitystauko lievästi venähti.
En ole vielä päättänyt. Katsotaan. Ainaskin ärsytyslistan 2010 teen varmana! Soon parasta se.
UutisiaUutisia!
Opiskelen nykyisin Tampereen Ammattikorkeakoulussa ElokuvaTelkkari-linjalla ja tähän saakka olen nauttinut kovasti.
Mä ja Juha muutettiin yhteen, Papinkadulle. Sekin on kiva.
Elämäni on melko tasapainoista nykyisin.
Olen vähän pyöristynyt. Yritän elää sen kanssa.
Milka muutti Ouluun.
Luen vanhoja päiväkirjojani taas ja häpeän enemmän kuin koskaan ennen.
Miksikö? Voi apua, tiedän kuulostavani hullulta:
Olen elänyt liikaa.
Nyt, tutustuessani uusiin ihmisiin, tuo totuus korostuu yhä selvemmin.
Niina Annika R. ja tuhannen ja kahden yön kertomukset. Mun on pakko olla fiktiota.
Voi kun olisin. Voi kun olisin!
Mietin jossain vaiheessa suunnitelmaa "elämäntarinan pilkkominen". Olisin kertonut yhdelle
ihmiselle jutun numero 1, toiselle jutun numero 2 jne. Näin kukaan ihminen ei saisi kuvaa sekopäisestä
ämmästä, joka ihan vain huvikseen juoksi koko nuoruutensa sopasta toiseen oppimatta yhtään mitään.
Vaikka siis sehän mä olin.
Olen.
En tiedä.
Muuttuuko ihmiset oikeasti?
Musta tuntuu suorastaan uudestisyntyneeltä, mutta ehkä se on vain elämäntilanteen tuoma harha?
Jokatapauksessa lopulta päätin, että rehellisyys on kultaa. Ei vaikeneminen.
Jos joku jaksaa istua ja kuunnella, kysyy suoraan ja haluaa mun puhuvan, niin kyllä mä sitten puhun.
Hölötän läpi vaikka koko elämäni, jos siitä on kiinni.
Mutta en voi kieltää ettenkö tuntisi itseäni lapseksi, jonka koira söi kotiläksyt.
Kun mikä tahansa, siis MIKÄ TAHANSA, kuulostaa uskottavammalta kuin totuus, kiusaus pitää turpansa kokonaan
kiinni kasvaa räjähdysmäisesti.
Eiku.
Itseasiassa tapahtumat itsessään eivät ole epäuskottavia.
Niiden määrä on.
Vähän aikaa sitten sanoin koulukaverilleni:
"Kyllähän Johanna Tukiaisellekin sattuu vaikka mitä koko ajan! Mutta se onkin ihan vitun kujalla koko muija!"
Jos ihminen on oikein, oikein onneton sen elämä muuttuu seikkailuksi. Tai ainakin joskus niin käy.
Jos Kauniiden ja Rohkeiden hahmot olisivat oikeita ihmisiä, olisin niistä aika huolissani.
Tietyt tarpeet ja niiden olemassa olo kertoo siitä, että ihminen on kunnossa.
On normaalia haluta tasapainoa.
On normaalia nukkua öisin.
On normaalia sanoa "ei".
On normaalia omistaa itsesuojeluvaisto.
Siinä etten mä halunnut, nukkunut, sanonut tai omistanut ei ole mitään kehumisen aihetta.
Ei voida puhua mistään "villistä sinkkuajasta" tai "hurjista teinivuosista".
Tai ainakaan mä en voi puhua ilman, että totuus räkäisee päin naamaa.
Tällä hetkellä olen koulussa. Mun pitäisi leikata traileri, mutta nyt ei kyllä lähde millään.
Oloni on haikea.
Päässä soi Garbage.
Alan kyllä kirjoittamaan tätä taas.
Seuraavaksi TADAAAAA: Se ärsytyslista.
Risoo ihan älyttömän moni juttu tälläKIN hetkellä! Esim. kaikki lehtien "jouluaskartelujutut" ja vielä enemmän ne urpot,
jotka lukee niitä ja leveilee sitten sillä, kuinka kaikki tehdään itse ja ihan perseestä koko kulutushulluus ja ihmiset, jotka ei näperte ihastuttavia pahvitonttuja läheisilleen. Minusta tekopyhyys
on enemmän perseestä, kuin mikään muu.
Tähän, ja muihin vitutuksiin, palaan ensi jaksossa!
|
|
| Ah, Jenni! |
[19 Jul 2010|03:37pm] |
Olet niin upea.
Mutta kuinka paljon oletkaan loistokasta brändäystä?
Ei se mitään, oot silti kiva.
|
|
| Sekavuus |
[17 May 2010|10:07pm] |
Elämässä tulee eteen lukuisia hetkiä, jolloin ei enää ole tärkeää se miten menestyy/onnistuu tilanteessa X.
Tämä on yleensä piste, jossa tilanne X aiheuttaa niin voimakasta jännitystä ja hermoilua, että alkaa vain toivoa äxän muuttumista
yyksi. Olisipa se jo ohi, olisipa jo torstai, saisimpa tämän hirveän kipristelyn massussa loppumaan.
Pääsykokeet: Oikeasti, mikä patti perseessä.
Olen tässä käyttänyt puolet aivokapasiteetistäni siihen itsekusetukseen, että olen lukenut ihan hyvin. Höpönpossut.
ENHÄN MÄ OSAA TÄSTÄ MITÄÄN!!!
Siispä päätin tulla tänne ja kirjoittaa jonkun kivan listan.
Tämä tässä alapuolella on siis kourallinen ehdotelmia uusiksi oppiaineiksi yläasteelle. Ehdotan näitä lähinnä seuraavien turhuuksien tilalle:
-ATK - Kuka nykyajan teini ei osaa käyttää tietokonetta, häh? Wordin opettaminen on toki ihan jees, mutta Excel...? Kaikilla aloilla, joissa Exceliä tarvitaan, se opetetaan esim. amiksessa kuitenkin uudestaan. Ja jos joku haluaa sillä leikkiä vapaa-aikansa iloksi, niin... Huolestuisin.
Kymmensormijärjestelmä on toinen juttu, jonka funktiota en ole koskaan tajunnut. Kirjoitan koneella suhteellisen nopeasti, vaikken soitakaan näppäimmistöä kuin urkuja.
-Kotitalous -Tästä muuten niin mukavasta aineesta voisi ottaa puolet härskisti pois. Satuin nimittäin vilkaisemaan pikkuveljen
oppikirjaa: "Nämä kuvat havainnollistavat oikean otteen rätistä pöytää pyyhittäessä."
Mulla on muutes sata hassua tarinaa omista köksäntunneistani. Olen viihdyttänyt niillä jo vaikka ketä!
Mainittakoon tässä kammotus nimeltään Marjaisa Rahkaherkku. Tämä oli vain yksi nimi tälle suosikkijälkkärille, jota valmistettiin vähän eri vivahtein koko yläasteen ajan. Marjaisan Rahkaherkun resepti on seuraavanlainen:
-Ihan sikana rahkaa.
-Hyvinhyvinhyvin vähän vähärasvaista kermaa.
-Puolukoita.
-Viinimarjoja.
-Noin kolme mansikkaa per viisi annosta valmista jälkkäriä.
-Sokeria yksi teelusikallinen per viisi annosta valmista jälkkäriä.
Siinä sitten naamat irvessä kärsittiin tästä makunystyröitä teloittavasta kirpeydestä köksänopettajan huutaessa korvaan kymmenen sekunnin välein: "KYLLÄ ON HYVÄÄ!"
-Tekstiili- ja tekniset työt - On toki suotavaa, että ihminen oppii ompelemaan napin takaisin pusakkaansa tai naulaamaan taulun seinään.
Tietyn pisteen jälkeen kyse on kuitenkin enemmän lahjakkuudesta ja kiinnostuksesta näpertelyyn kuin sen hyödyllisyydestä. Olin melko hyvä hitsaaja yläasteella, mutten ole asian kanssa ollut missään tekemisissä aikuisiälläni. Virkkaamaan sen sijaan en oppinut koskaan, vaikka itkin ja kiukuttelin sen mukamaspatalapun ääressä kohtuuttoman lohduttomasti. Nojaa, eipä mikään ole siitä ollut kiinni.
-Liikunta - LÖYDÄ OMA LAJISI! Tämä pätee kaikkeen muuhun liikuntaan, paitsi peruskoulun sellaiseen.
"Kaikkea on silti hyvä kokeilla!" sanoi ope ja alkoi äkshypellä. "Mutta kun... Mä kokeilen sitä hiihtoa joka jumalan vuosi, eikä se ole vieläkään muuttunut hauskaksi!" Sinänsä liikunta koulussa voisi olla hyvä juttu, jos se ei olisi sellaista natseilua. "Jos en halua olla kaksimetristen
varpaidentallojien uhrina sählymaila kädessä, voisin esimerkiksi käyttää koulun kuntosalia. MEILLÄ ON SELLAINEN."
Nykyisen peruskouluhikoilun nakkaisin vesilinnuille.
-Uskonto - Lisäsin tämän vain, koska olen huomannut monen tuntevan näin. Jos uskontoa opetetaan oikein ja niin kuin sitä pitäisi opettaa, minusta mitään ongelmaa ei ole. (Puhun siis nyt vain yläasteen oppimäärästä.) Valitettavasti korviini on kantautunut surkeita kokemuksia, joissa opetus on ollut lähinnä joukkokäännytystä. Meidän koulussa se oli laadukasta kuin mikä, joten en osaa sanoa kuinka yleisiä kiihkouskovaiset eriäviä mielipiteitä dissailevat ussanopet ovat eliölajina.
Ala-asteesta haluan sanoan vain yhden jutun:
Kaunokirjoitus! "Tätä tarvitaaan sitten ihan kaikkialla, lukioon ei edes pääse, jos ei kirjoita näin."
:D
Muttaniinjoo! Ne mun ehdotukset. Oli niin hyvä paasaus päällä, että melkein unohtui.
Eli:
LOMAKKEET JA KAAVAKKEET- kurssi
-Käydään läpi kelat, sossut, verovirastot ynnä muut mukavat ystävämme. Opetellaan havainnollistaen mikä siinä opintotukilappusessa
on se karhunrauta, jonka väärin täyttämällä; Hupsvaan! Et saa mitään!
SOSIAALISET TAIDOT JA IHMISTUNTEMUS-kurssi
-Onhan näitä. Ne ovat valitettavasti usein kuusikymppisten tätien vetämiä, joiden mielestä sosiaaliset taidot ja naurettavan pitkälle viety kohteliaisuus ovat synonyymeja. Kuinka moni nuori nainen oikeasti niiaa samalla kuin kiittää? (Okei minä joskus vahingossa. Mutta mä nyt kasvoin muutenkin vähän kieroon.)
Tärkeää olisi esimerkiksi oppia seuraavat asiat:
*Jos kolme ihmistä juttelee porukassa ja kaksi niistä kuiskuttelevat keskenään, se kolmas tuntee olonsa kiusaantuneeksi.
*Suurin osa valmiista iskurepliikeistä on tyhmiä, eikä niillä saa seksiä.
*Pojille: Aina kun sun kaverit puhuu naisista, tappelemisesta tai viinan juomisesta, ne liioittelee. Muista myös, että se tyttö joka antaa kaikille, ei ole välttämättä antanut kenellekään.
*Tytöille: Kiljuminen on tosi ärsyttävää kaikkien muiden paitsi kiljujan ja parhaan kaverin korvissa. On tilastollisesti melko mahdotonta, että rakastuisit viimeisen kerran viisitoistavuotiaana.
OMA TALOUS-kurssi
-Olisin tarvinnut tätä niin. Kurssilla käydään läpi mm. seuraavia aiheita: Mitä tapahtuu, kun jätät laskun maksamatta?
Miksi se on huono idea? Tiedän myös ihmisiä, jotka olisivat tarvinneet valaisua aiheista: Miksi luottotietoja ei kannata menettää? Sopiiko pikavippi juuri minun tarpeisiini? ja Kenelle kannattaa lainata tonni?
OMA KÄMPPÄ-kurssi
-Selkeää jatkoa Oma talous-kurssille. Miten sulake vaihdetaan? Mitä jos vuokrakämpässä ei ole varasulakkeita, pitääkö ostaa itse? Paljonko sellainen maksaa ja mistä niitä saa? Pitääkö soittaa jonnekin ja ilmoittaa, että on ostanut sulakkeen asuntoon?
Mitä, jos se uusi sulake sanoo sopparit irti parissa viikossa? Onko silloin jossain muussa ehkä vika? Mihin siitä pitää soittaa?
Syyttääkö ne mua? Korjaako ne sen? Ja jos korjaa, niin kauanko jotkut sähköäijät pyörii mun kämpässä? Pitääkö niitä varten siivota? Voiko niille sanoa, että älkää tulko noin aikaisin aamusta omilla avaimilla, kun mä oon alasti!?
OPISKELIJAN KOTITALOUS-kurssi
-Ehdotan tätä nykyisten köksäntuntien paikalle. Miten valmistetaan maittava ateria yhdestä porkkanasta, nuudelipussista ja ketsupista? Hei ja on mulla myös mausteita! Ja homeinen limppu, auttaako se?
Mitä peruselintarveikkeita kannattaa ostaa seitsemän euron pullonpalautusrahoilla, jotta pysyisi hengissä mahdollisimman pitkään?
Ja jos ei ole kahteen viikkoon ollut varaa ostaa kasviksia, niin voiko hätätilanteessa vetää jotain vitamiineja?
Miten voi siivota mahdollisimman nopeasti, jos porukat tulee käymään tunnin varoituksella? Ja jos kaiken päättää potkia sängyn alle, niin mikä on kätevin tapa saada omaisuus pois sieltä tukehtumatta pölyyn?
Juu-u. Se lähti hanskasta, se...
Ja anteeksi hirvittävät kirjoitusvirheet. Näyttö on aivan liian kaukana musta, enkä jaksa siirtää sitä.
|
|
| Nenä kiinni |
[26 Apr 2010|03:39pm] |
Helouhelou! Tänään olen valinnut hyvin kiinnostavan ja ihmiskuntaa kuohuttavan aiheen.
PARFYYMIT. Hurahdin niihin jo lapsena, koska tulivat niin pirun näteissä pulloissa. Nykyisin tykkään kutsua itseäni
nimellä Chanelin Tuoksuinen Spurgu. Omistan noin nolla merkkivaatetta ja mun kengät ovat usein vähän rikki,
mutta mitä tulee hajuvesiin, olen ihan hämmästyttävän laatutietoinen tyttö.
En voi vain yksinkertaisesti sietää halpoja tuoksuja. En sano, että köyhien opiskelijoiden pitäisi pistää omaisuus päätä
huimaavan kalliisiin lasipulloihin, vaikka mä turhamaisuuksissani välillä niin teenkin. Se nyt vain on niin, että itsensä saa tuoksumaan
myös halvalla tosi hyvältä, vaikka kiertäisikin kaukaa Seppälän viiden euron hyllyt.
Itseasiassa monet tuoksuvat hyvältä juuri siksi, etteivät hengaile noiden haisulikammotusten läheisyydessä.
Uskon myös vakaasti, että halpojen parfyymien piikkiin voidaan laittaa suurin osa maailman migreeneistä. Saan niistä särkyä usein itsekin. Tottakai herkellä nenulle kalliitkin aiheuttavat, mutta usein silloin on kyse jostain tietystä tuoksusta aineessa tai siitä, että käyttäjä on kaatanut päälleen puoli pulloa.
Halvat litkut voi jakaa karkeasti neljään ryhmään, jotka mua huvittavat suuresti. Miksikö? Koska halpa hajuvesi on kuin musiikki kiinalaisessa raflassa. Joo se on se sama biisi aina, pikkasen eri kilistimet taustalla.
1. Mystinen myski
Pitääkö niistä oikeasti joku? Kun näyttää siltä, että 99,9% pulloa haistavista irvistää ja työntää kielensä ulos. Mun nokkani on tosin useaan otteeseen kertonut, että nämä ällötykset päätyvät keski-ikäisten naisten kauloille.
Pullo on usein musta, ruskea tai tumman violetti, joissain harvoissa tapauksissa viinin punainen. Haju on sieraimia kirvelevän tunkkainen
ja yhden kokeilun jälkeen se pysyy sussa kuin syöpä.
Nimivaihtoehot: Destiny, Lady of Night, Mystique
Yleisin mainoskuva: Tummatukkainen nainen punaisessa iltapuvussa katsoo kohtalokkaasti kameraan.
2. Villin tytsyn villit kujeet
Hedelmäisen kirpsakka. Tämäkin on pahimmillaan itseasiassa niin kirpsakka, että haistaessa tuntee fyysistä kipua. Joskus voi tuoksua ihan kivalta, mutta silloin katoaa iholta kuin uusnatsi zumbatunnilta. Pullo on lähes aina keltainen, joskus oranssi.
Nimivaihtoehdot: Funky Girl, Go crazy!, HappyHappyJoyJoy
Yleisin mainoskuva: Mallilla on saparot päässä ja se hyppää ilmaan nauraen.
3. Oih, meri!
Nämä vessanraikastimen jälkeläiset ovat yleensä halpojen hajuvesien siedettävimpiä yksilöitä. Kurja juttu on se, että vaikka joku niistä olisikin ihan jees, voit olla varma ettei sen tuoksu kestä viittä minuuttia pidempään.
Näitä markkinoidaan usein sporttisille naisille. Teoria: Urheilevan hikoilijan suurin fantasia on olla raikas. Ja raikkaus tässä ilmeisesti on se pointti. Pullo on sininen tai turkoosi, ei poikkeuksia.
Nimivaihtoehdot: Ocean Dream, Memory, Sea&Summer
Yleisin mainoskuva: Märkätukkainen blondi katselee haaveillen merta.
4. Rakkautta ilman anarkiaa
Hyiyökjuokse! Jos olet ikinä todistanut teinityttölauman bussinvaltausta, olet haistanut tämän koko kehollasi. Puistattavan imelää ja voimakasta vaniljaa, ruusua, sokerilientä... Aiheuttaa päänsäryn varmemmin kuin päälle putoava alasin.
Pullo usein pinkki tai punainen.
Nimivaihtoehdot: Kiss me, Love me, Hug me, Touch me, Lick me (AARRRGGGHHH!!! Fuck me, Hit me, Dumb my tiny ass, Make me your hamster and eat me with your fries!)
Yleisin mainoskuva: Tästä on vaikein sanoa yhtä. Vielä kultaisella ysärillä katseltiin kainosti leijuvien sydämien takaa.
Nykyisin suositaan ehkä enemmän jetsetin ylistystä ja/tai parishiltonmaisesti stailattuja malleja uhmakkaan seksikkäin katsein.
Sanoinko, että niitä on neljä! Noh... Mukaan mahtuu joskus myös:
-Vihreä pullo, jonka sisällön pitäisi tuoksua "metsäiseltä" ja "palauttaa sut juurillesi". Nuuhkaisu pullosta tuokin mieleen matonpesun ja mäntysuovan. Muuttuu kuitenkin iholla ihan joksikin muuksi. AINA.
-Itämainen maustekoktail oranssissa tai ruskeassa pullossa. Yleensä vedetty niin överiksi, että haiset sitten currykanalta lopun ikäsi. Tämä shaisse ei nimittäin hylkää sua ikinä.
Aika usein kyseessä voi olla kokonainen tuoksusarja, jolla saat vahvistettua identiteettiäsi samaan hintaan. Oletko mystinen leidi, höpsö hulluttelija, spottinen beibe vai romanttinen haaveilija? Hahaa! Olen vain pöllöpää. :P
Että semmoista.
Journaliin palasin sitten lopulta. Tässä on jotain niin tuttua ja turvallista. Sitäpaitsi en saanut bloggerissa yhtään nätimpää jälkeä aikaan, joten tänne jään. Journali ei ainakaan puolita mun lisäämiä kuvia ilman varoitusta ynnä muuta herttaista.
Puspus. Tulis jo vappu. <3
|
|
| Kelaan itseni uuvuksiin. |
[18 Mar 2010|10:53pm] |
Ne huijaavat mua. Tämä ei oikeasti enää tunnu siltä, että mä itse mokailisin. Ei siltä, että inhimillisiä virheitä tapahtuu niillekin tädeille ja sedille. Eijei. Tämä tuntuu ihan tosissaan siltä, että mua kusetetaan, kiusataan, läpsitään tahallaan avarilla poskelle.
En edes halua selittää koko surullista sotkua mun ja Kelan välillä.
Itkupotkuraivo! Lyön nyt virallisesti hanskat tiskiin. Byrokratia voitti.
Ei, hetkonen! Mitkäs sormikkaat tässä oikein edes voi pöydälle heittää? Työttömän kuluneet kintaatko? Työpaikassa on myös se loistokas puoli, että jos pomo kohtelee sua kuin vuoden vanhaa maitoa, sä voit aina valittaa jonnekin. Levittää sanaa, ottaa lopputilin, vaatia itsellesi oikeutta.
Työttömän on ihan turha ruikuttaa, koska... se on työtön. Ja Kela niin armollinen, että suostuu antamaan haukun leivästään.
Ei kerjäläinenkään voi tarttua hyväntekijäänsä rinnuksista ja kiukku kurkussa huutaa, että miksi tänään vain euron kolikko. Ja työtön on Kelassa kuitenkin lähtökohtaisesti kerjäläinen, jonka pitäisi hyvin nöyränä anella polvillaan, koska tottakai tilanne lopulta on sen omaa syytä.
Kuitenkin. Mitä lapsena opetettiin?
Että lupaukset pidetään. Asioiden kertomatta jättäminen on ainakin osittain valehtelua.
Luulisi todellakin, että Kelan kaltaisen kunniallisen laitoksen tiedoittamana "Maksetaan tänään varmasti" olisi oikeasti tänään, ei ensi viikolla. Luulisi, että "Kaikki tarvittavat paperit olet näköjään meille toimittanut" tarkoittaisi jotain muuta, kuin postiluukusta sisään kolahtavaa pyyntöä lisäselviyksen lisäselvityksestä. "Ai, niin joo! Sulta näköjään puuttuukin tämä tuo se nämä nuo ne!" Pronominit kehiin ja ivallinen virne korviin.
Koska Kelan asiakashan on idiootti, joka ei tajua lukea pientä printtiä nettisivujen alalaidassa. Että näin.
Kaiken lisäksi Suomen virastoilla ylipäätään on kummallinen oletus siitä, että jokainen itseään kunnioittava kansalainen hallitsee vaikeahkon
byroteknisen bullshitin jo pottavaiheen jälkeen.
Alan uskoa vakaasti salaliittoon, jossa Kelan työntekijöille jaetaan muhkeita jouluboonuksia porsaanreikien löytämistä. Hahaa! Niin jäi Suomisen Lissu ilman opareita, ota kossupullo! Hyvä homma, ei saanut se Erkki sitten eläkkeitään, kun ei tajunnut tätä kohtaa täyttää!
Ota toinen kossupullo!
Toisaalta ymmärrän kyllä. Kossu sopii hyvin moniin juomasekoituksiin. Jopa työtön tarjoilija tietää sen.
Onneksi on Juha, joka toi mulle juustonaksuja ja lohdutti.
Onneksi on Merita, jonka näen huomenna.
Onneksi on myös Afrikan nälkäiset lapset, joita nyt kovasti yritän ajatella.
|
|
| Tyttö! Tuunaa raiskauksesi! |
[11 Mar 2010|12:31pm] |
Kevät on taas tulossa. Linnut palaavat etelästä, luonto herää eloon ja seksuaalirikollisia panettaa.
Juuri nyt on aika valmistautua vuoden suurimpaan raiskaus-sesonkiin. Kerää vinkin talteen jo tänään!
-Aloita raiskauksesi valmistelu jo alkuillasta. Look nimeltä "perseestä repäisty" on raiskausmaailmassa ikuinen klassikko siinä
missä muotipiireissä pikkumusta. Erityisesti lyhyet hameet, huulipuna, pikkuiset söpöt topit ja korkokengät katsotaan pahoiksi etikettivirheiksi.
Ne viestittävät raiskaajalle, tämän omaisille ja järjestelmälle, että nimenomaan halusit tulla raiskatuksi.
-Älä juo viinaa! Humalatilasi tai mahdollinen sammuminen tekee raiskauksesta ennen kaikkea miellyttävän kokemuksen sinulle itsellesi, eikä raiskaaja näin ollen saa kuin korkeintaan ehdollista. Humalatilan vuoksi suhun myös saatetaan jo poliisilaitoksella suhtautua kuin tyhmään pikkutyttöön, joka ei tajunnut pitää silmällä tavaraansa.
Limpparilasiakin on hyvä pitää tiukasti kädessä koko ajan. Huumatuksi tuleminenkin tekee raiskauksestasi enemmänkin villin seikkailun kuin väkivaltaa.
-Muista aina raiskatun motto: "Hellät roistot ei lusi!". Tässä muutamia repliikkejä, joilla saat raiskaajasi käyttämään astetta kovempia otteita!
*"Hahaa! Tuolla munalla ei kyllä raiskata kuin kärpäsiä!"
*"Oho! Ai sä meinaat raiskata!? Kun juoksit mua kiinni, niin näytit kyllä ihan homolta."
*"Äh. Tästä asennosta ei kyllä mitenkään ylety potkaisemaan sua kiveksille."
Muista myös, että jos raiskaajia on useampi, mahdollisuudet muuttaa rikos "törkeäksi" kasvavat. Hyvin asiaan perehtynyt raiskattu tajuaakin siksi aina kysyä kohteliaasti: "Ei sulla olisi ketään kavereita, jotka haluaisivat myös raiskata mut?"
-Pippurisumute on jo vuosia ollut tosi out. Nykyään raiskatun varustukseen kuuluu ennenkaikkea mukanakannetava leka. Sillä voi kätevästi raiskauksen aikana tai heti sen jälkeen murtaa itseltään pari luuta. Luovaa ajattelua voi myös osoittaa pyytämällä raiskaajaa hoitamaan homma kotiin. Pidä koko ajan mielessäsi, että pysyvillä vammoilla häkin ovi hielahtaa varmemmin.
-Kun raiskaaja on saanut sinusta tarpeekseen, pidä sen kanssa palaveri, jossa otat ylös henkilötiedot. Valokuva on myös aina tarpeellinen poliisia ajatellen. Tarkista myös varmuuden vuoksi, että videokamerasi oli päällä ja linssinsuojus ylhäällä KOKO TOIMITUKSEN AJAN.
Mikäli et muistanut videoida raiskaustasi, pyydä raiskaajaasi ystävällisesti raiskaamaan sut uudestaan.
Ota huomioon se, ettei poliisi välttämättä usko ilman kunnollisia todisteita. "Sana sanaa vastaan" on tilanne, johon et halua joutua.
-Pidä huolta siitä, että valut raiskaajasi siemennestettä vielä poliisilaitoksella. Älä missään nimessä mene shokkiin ja kotiin nukkumaan.
Vaikka olosi on likainen ja hirveä, muista että suihkun jälkeen olet virallisesti itse "omaa tyhmyyttäsi" tuhonnut todisteet.
Muista, että jopa oltuasi juuri raa'an väkivallan uhrina, on täysin omaa syytäsi, ettet pystynyt heti ajattelemaan järkevästi tulevaa oikeudenkäyntiä.
Mikäli et halua tuunata raiskaustasi, vieraile ihmeessä osoitteessa:
www.amnesty.fi/mita-sina-voit-tehda/verkkovetoomukset/arkisto/2010/asenne-esiin/
ja allekirjoita.
Aivan, se on vain vetoomus. Mutta ihan hyvä alku silti.
|
|
| Näytän tissit, jos lopetat itkemisen! |
[28 Feb 2010|01:17pm] |
Mä oon ollut joskus masentunut. (Ei varmaan yllätä ketään, varsikin kun suurin osa pikku ystäväisistäni on joskus ollut.) Masentuneisuudella en nyt tarkoita mitään pientä, ohimenevää surupuseroa. Tarkoitan semmoista masennusta, että sänky nielee sisälleen ja valo sattuu silmiin.
Semmoista masennusta, joka tarvitsee jonkinlaista hoitoa.
Masentuneet ihmiset ovat aina saaneet kuunnella ihan käsittämätöntä paskaa. Ja nimenomaan koska maailmassa jostain kumman syystä tallustelee tyyppejä, jotka eivät koskaan ole kokeneet minkäänlaista depressiokautta. Nämä friikit kokevat täysin käsittämättömäksi sen, että joku ei vain piristy sormia napsauttamalla.
Päätin kirjoittaa ylös pahimmat shaisset:
1. "Ota pokkana ja juokse se suussa!"
- Liikunta ja terveelliset elämäntavat tunnetusti kohottavat mielialaa. Myönnän sen ihan mukisematta. Mutta jos joku oikeasti on niin maassa, että hädintuskin silmät pysyvät auki, kuulostaa tämä valistus lähinnä vittuilulta. Se viestittää masentuneelle, että puhujan mielestä tila on tahallaan hankittu. Että mitäs vedät vaan kebabbia ja kuljet autolla kaikki matkat.
Uskon, että jonkinlaisees alakuloon ja epävireisyyteen kunnon lenkki voi toimiakin. Se ei kuitenkaan ole mikään ihmelääke. Kaikki masentuneet eivät luonnostaan ole sohvaperunoita, eikä kaikki henkisesti terveet omista kuntosalikorttia.
2. "Eikö täällä Särkänniemessä olekin ihan sikahauskaa, mitä!?"
-Se on erikiva, että joku välittää niin, että oikein yrittää piristää. Kurjaksi yritys menee, jos piristäjä kokee henkilökohtaisena loukkauksena sen, ettei onnistu yhdellä ravintolaillallisella parantamaan masentunutta ystävää kokonaan. Itse olin kerran tilanteessa, jossa hauskutus muuttui ihan kunnon riidaksi. Olin hirmu kiitollinen mukavasta yllätyksestä, mutten voinut luvata, että se olisi heittänyt ympäri koko aivokemiani.
3."Eiiiiii. Ei sulla voi olla mikään hätänä, nauroit äskenkin Simpsoneille."
-Niin abrusdilta kuin se kuulostaakin, masentunutkin voi huvittua hyvästä läpästä. Itse jaksoin skarpata ns. "ihmisten ilmoilla" yllättävänkin pitkään. Nauru ei ole mikään tae siitä, että kaikki on kunnossa.
4."Mutta miksi?"
-Miksimiksimiksi! On ylipäätäänkin hankalaa kertoa puolitutulle terapiassa ravaamisesta. Pahin tilanne on se, ettei tule lainkaan ymmärretyksi. Huh.
"Mihin sä nyt menet?"
"Mulla on se terapia tänään."
"Miks sä käyt terapiassa?"
"Äh. Mä oon joskus ollut aika masentunut."
"Aijaa! Miksi?"
"Olin vain."
"Mutta miksi!?"
Siis haluatko sä Maija, jonka kanssa olen kerran puhunut vartin säästä, teitää kaikken mun elämästäni tältä istumalta? Haluatko sä TOSIAAN laittaa itsesi siihen tilanteeseen? Selvä. Tästä pitäisi tulla kiusallista!
5."Sä kerjäät vain huomiota."
-Onneksi tämä kanta on suhteellisen harvinainen. Perseestä on, että se tulee usein puun takaa kuin puun takaa tuleva jänis.
6."Psykologeista ei ainakaan ole mitään apua!"
-Mulla on suhteellisen vahva usko terapiaan. Kesti kuitenkin noin vuosi ennen kuin huomasin minkäänlaisia tuloksia tai muutosta itsessäni.
Usein tämän kommentin takana seisoo itsekin masistellut ihminen, joka muutama kertaa kävi istumassa MTT:n toimistossa ja kyllästyi sitten.
Ymmärrän, ettei psykologit aina onnistu, mutta potilaan puolelta tarvitaan myös jonkinlaista yrittämistä.
Maailma on myös pullollaan henkilöitä, joilla ei ole mitään käsitystä siitä, mitä terapia edes pitää sisällään. Paras kuulemani kommentti on ihan ehdottomasti: "Hokeeko ne siellä vain, että kyllä se siitä?" Ei, ei hoe.
7."Se kuuluu tuohon sun ikään!"
-Usein masennukseen taipuvainen kuuntelee tämän tyylistä viisautta täysi-ikäiseksi asti. Sitten tulee se hetki, jolloin on jo lainmukaan
aikanainen tai -mies ja alkaa tiktakin soimaan päässä. "Tämän iän piti olla parempi ja olotilan jotenkin tyyni. Kenen vika? Kuka meni valehtelemaan?"
Tottakai teinit angstailee! Yleistämällä jää silti moni hoitoa tarvitseva sitä ilman.
Nyt kaikki on hyvin ja hymy aitoa. Masennus on kaikenkaikkiaan vittumainen vaiva, ja jokin osa musta ymmärtää täysin, ettei sen ymmärtäminen ole helppoa ilman omakohtaista kokemusta. Toivon enemmänkin jonkinlaista yritystä teiltä, joita omaisiksi kutsutaan.
Ajatelkaa vaikka hetkeä jolloin olitte pohjattaman surullisia, ja kuvitelkaa sitten olevanne sitä joka päivä, koko ajan, tietämättä kunnolla miksi.
Syvältä, eikö vain?
|
|
| Nukkekoti |
[01 Feb 2010|08:22pm] |
Pedofilia. Se on jotain niin kamalaa, ettei sitä voi käsittää. Teko jota ei voi selittää, ja
jotain mitä on mahdoton antaa anteeksi. Aihe riipaisee väkisinkin, vaikkei itse olisi ollut uhri, vaikkei
itsellä olisi edes lapsia.
Vähän aikaa sitten törmäsin Naamakirjassa yhteisöön, joka varasti mun huomion.
"Lapsiinsekaantuneiden kuvat ja nimet julkiseksi nettiin!" Yhteisö kuvailee tarkoitustaan (ja antaa ohjeita liittyneille) seuraavanlaisesti:
Olemmeko seuranneet sivusta riittävän kauan uutisia lapsiin kohdistuvasta seksuaalisesta väkivallasta?
Miksi halusin luoda tämän ryhmän Facebook:iin on se että miten muuten tavoitetaan tarvittava määrä suomalaisia?
HUOMATKAA!
Älkää laittako tämän ryhmän mihinkään kohtaan, keskustelupalstalle, videoihin tai kuviin, tai muuallekkaan kuvia, henkilötietoja tai muutakaan tietoja tuomion saaneista henkilöistä, tai epäillyistä jotta vältämme sulkemisen. Kaikki aiheeseen liittyvä kommentointi ja keskustelu muutoin on lämpimästi tervetullutta! Tavoitteemme on saada aikaiseksi julkista keskustelua ja ehdotus lakialoitteesta kyseisestä aiheesta!
Toivon myös että keskustelu ja kommentointi pidetään asiallisella linjalla. Tämä koskee lähinnä turhien "saunan taa ja kuula kalloon" tekstejä. On selvää että asia aiheuttaa erittäin rajujakin mielipiteitä ja näkemyskiä, mutta tarkoituksemme on aiheuttaa rakentavaa keskustelua, ei tuhoavaa. Toisaalta emme myöskään kannata nykyisenlaista varsin ponnetonta rangaistusmallia, mutta pidetäänhän seinällä asiallinen linja, kiitos! HUOMATKAA, MYÖS LAPSET SAATTAVAT VIERAILLA SIVUILLA!
Mikäli joku haluaa, allekirjoittaneelle saa laittaa postia osoitteeseen nytloppu@windowslive.com. Mikäli posti on asiallista (aiheeseen liityvää ja muutoinkin asiallista) luovutan sen muuttamattomana sekä oikeusministeri Tuija Braxille, että sosiaali ja terveysministeri Liisa Hyssälälle sähköisessä muodossa kun saamme kasaan 20000 osallistujaa.
Tähän lakialoite-ehdotukseen tullaan liittämään kaikkien ryhmään osallistuneiden nimet ja asuinpaikkakunnat, ei muuta (poislukien edellämainitut sähköpostit pyydettäessä).
Muistathan kutsua myös ystäväsi ryhmään, joiden oletat kannattavan asiaa.
Kiitän etukäteen kaikkia osallistujia.
Kunnioittavasti
Jukka-Pekka Mattila
Vantaa
Ymmärrän kauniin ajatuksen paremmin kuin kaulahuivin pakkasella. Pedofilia ällöttää ja suututtaa mua varmasti yhtä paljon kuin ketä tahansa. Erityisen ikävää siitä tekee se, että pedofiilit (kuten myös muut seksuaalirikolliset) uusivat tekonsa muita rikollisia useammin. Nuo kusipäät myös suhtautuvat virkavaltaan suurella ylimielisyydellä ja perustelevat hirveyksiään kuin kyseessä olisi mielipideasia.
Muttamutta. (Hah! Varmaan arvasitte jo, että se on tulossa!)
Olen vastustanut kuolemanrangaistusta yläasteikäisestä lähtien. En mitenkään erikoisesti ole aiheesta paasaillut, koska mun tuttavapiirissä sähkötuolin dissailu on jokseenkin itsestäänselvyys. Aina joskus sitä kuitenkin törmää neropattiin, jonka mielestä kuolemalla rankaiseminen on IHAN OIKEIN! Yksi mun perusargumenteistani tässä vaiheessa on ihmisen luonnollinen erehtyväisyys. Vaikka todisteet näyttäisivät
päivänselviltä, silminnäkijöitä olisi vähintäänkin kourallinen ja koko homma osoittaisi syyttävällä sormella samaan suuntaan, on aina se pienen pieni mahdollisuus. Mitä jos sittenkin taustalla on jotain ihan muuta? Entä jos todistajat ovatkin yhdessä listineet murhatun ja feikanneet todisteet syytettyä vastaan? (Näin muuten kävi kerran. Katselin dokkarin aiheesta. Mies ehti istuskella kuolemansellissä jo jonkin aikaa, kunnes yksi "todistajista" murtui ja tunnusti.)
Lapsi harvoin valehtelee asioista, joiden myöntäminen tuottaa häpeää. Lapset kyllä narrailevat paljonkin, jatkuvasti suorastaan, mutta lapsen valheet murtuvat helposti, hajoavat kasaan. Sen sijaan aikuiset valehtelevat. Aikuiset ovat valehtelun mestareita. Valehtelun lisäksi, aikuisella voi olla vahva vaikutus lapseen.
Kuvitellaan hetki.
Psykopaattinen ja katkera Minna on kuusi-vuotiaan Lilli-tytön äiti. Lillin isä Heikki on vastikää ottanut avioeron Minnasta tämän manipuloinnin ja väkivaltaisuuden vuoksi. Vähän eron jälkeen Minna soittaa poliisille, Heikki on Minnan mukaan kosketellut Lilliä epäsopivasti. Tyttö itse on näin kertonut. Asiaa tutkitaan. Psykologi juttelee Lillin kanssa pitkään ja hartaasti. Minna on syöttänyt Lillille tarinan, jossa Lillin pitää pysyä. Juu-u, isi koski tänne ja tänne. Sattui, tuntui pahalta, miten isin käy nyt? Minna on ilmoittanut Lillille ampuvansa itseään ja isää ja sitä kilttiä päiväkodintätiä pyssyllä päähän, jos Lilli ei sano kaikille kysyville näin. Ja Lillihän sanoo.
Tässä tapauksessa on mahdollista, että Lilli kaikesta huolimatta itkun sekaisesti kertoo ensimmäiselle luotetun tuntuiselle aikuiselle. On myös mahdollista, että kokenut ja ammattitaitoinen psykologi erottaa totuuden syötetystä valheesta. Mutta niin hirveää kuin se onkin, on myös mahdollista ettei näin käy. Tarinaansa tehostaakseen Minna on haudannut Heikin läppärin uumeniin varsin kattavan lapsipornokirjaston.
Tarinan lopun päätteleminen ei ole kovinkaan vaikeaa.
Juttu menee oikeuteen, Heikin nimi päätyy nettiin. Heikiltä evätään yhteydenpito Lilliin. Työpaikka menee alta, koska mikään yritys ei halua pitää pedaria listoillaan. Heikin uusi rakkaus Sari jättää hyvästit, koska pelkää omien lastensa puolesta. Heikin elämä on käytännössä ohi.
On todennäköistä, että kasvettuaan vanhemmaksi Lilli tajuaa kusipää-äitinsä vedätyksen, ja kertoo totuuden. Siinä vaiheessa edes oikaiseva juttu Iltasanomissa ei kuitenkaan varsinaisesti auta. Kerran lapsiinsekaantuja on aina lapsiinsekaantuja. Aina jostain ilmestyy ihminen, joka muistaa Heikin nimen ja pitää totuutta hölmönä selittelynä tai salaliittona. Meillä on nimittäin kummallinen halu uskoa toisistamme pahinta.
En halua sanoa tällä, ettei lasta pitäisi kuunnella. Mulla ei myöskään ole mitään kummallista käsitystä siitä, että pedofiileista iso osa olisi viattomia juonittelun uhreja. Varmasti 99,9% noista tuomituista möröistä todella tekivät kaiken sen mistä heitä syytetään. Ihminen ei silti ole kaikkitietäväinen, ja juuri tämän seikan vuoksi pidän nimien nettiin kirjaamista turhan radikaalina. Tajuan ajatuksen homman takana, mä haluaisin myös tietää kulman takana majailevasta namusedästä, mikäli omistaisin pieniä lapsia. En kuitenkaan voi olla täysin julkisen lynkkaamisen kannalla. Nykypäivänä pedofiilin leima on lähes yhtä peruuttamaton ratkaisu kuin sähkötuoli.
Itseasiassa olisi varmasti paljon helpompaa istua sellissä odottamassa teloitustaan kuin kävellä Hämeenkatua peläten julkista kivitystä.
Enkä mä halua, että yksikään lavastettu kaveri saisi murikkaa kalloonsa.
edit: Muttapliis! Saisko niihin vankeusrangaistuksiin jotain oikeudenmukaisuutta? Vai onko se kuppanen kioskiryöstö tosiaan jonkun mielestä OIKEASTI samassa sarjassa ja painipuku päällä?
|
|
| LässynLässyn, Miss babyface |
[22 Dec 2009|11:43pm] |
Mulla on suhteellisen uusi harmaa pipa, jossa näytän omasta mielestäni melko söpöltä. Jostain
syystä tuo myssy nuorentaa mun luukia siinä määrin, että myyn sen kohta ekalle vastaantulevalle
ryppynassulle. Sen jälkeen, kun mun paino alkoi matkata kohti pilviä, papereita ei ole tarvinnut näytellä ihan niin
tiuhaan kuin ennen. Pipo päässä ne halutaan multa aina. Se on ihan ok, itsekin tiskin takana pöllöilleenä ymmärrän
hiton hyvin, kuinka vaikeaa toisen naamasta on yhtäkkiä päätellä ikää.
Flunssaisena matkasin kohti apteekkia eilen ja pysähdyin sitten ostamaan vähän rähjäisen näköiseltä elintarvikekiskalta röökiä. Olin kylmissäni, pahalla tuulella ja nenä vuoti siihen malliin, ettei se Niagara olisi lainkaan huono kielikuva.
"Vihreä Smartin aski, kiitos." sanoin kassalla istuvalle naiselle ja yritin vähän hymyillä.
"Näytäpäs paperit!" nainen vinkaisi saman tien. Mun penkoessa laukkua huomasin yhtäkkiä, että nainenhan tirskuu. Ei, ehkä tirskuu on väärä sana. Hihittelee. Mitä syvemmältä mä aina pohjalle valahtavaa passiani kaivoin, sitä huonommin muija peitteli ivallisuuttaan.
"Löytyihän se." Hymyilin ja ojensin läpyskän myyjälle. Se silminnähden yllättyi, mutta virnuili yhä.
"Onko nää sun siskon paperit?"
"Ei. Omat."
"Vai niin. No, menkööt. Vihreä Smartko se oli?"
Ja niin mä suljin oven perässäni ja lähdin. Taas kerran, pitkästä aikaa itseasiassa, olen se ala-ikäinen pikkulapsi
jolle myydään k-18 tuotteita "tämän kerran". Koska ei jakseta tehdä numeroa tästä. Annetaan nyt sitten olla.
Peukaloliisan tunnari soi päässä koko päivän, niin suureksi tunsin jälleen itseni.
Huokaus.
Mikä on se ikä, jolloin babyface ei ole enää ventovieraille tekosyy katsoa mua alaspäin?
30? 40? 50?
Amis on se toinen juttu. Koulussa, jossa suurin osa aloittavista on 16-kesäisiä, on toki henkilökunnan vaikea hahmottaa
mun täysi-ikäisyyttäni. Ymmärrän. Ja enhän mä nyt mikään elämää kokenut karpaasi ole, täytän kuitenkin parin kuukauden päästä vasta 22. Muttei tämä fakta musta aivan pikkutyttöäkään tee.
Tänään taas sain sietää sitä, että mulle puhuttiin kuin kersalle. En nyt rupea kertaamaan keskustelua, koska se on pitkä ja hankala juttu. Pointti oli se, että sain teini-ikäiselle kuuluvan "alennun nyt sun tasolle"-tyylisen läksytyksen täysin turhasta asiasta, jota vieläpä en ollut tehnyt. Saarnan antaja virheellisesti kuvitteli nauttivansa mun puolelta suurtakin
kunnioitusta, onhan se aikuinen ja mä "lapsi". Kunnioitus sille, jolle se kuuluu, on kuitenkin aina ollut melkein tatuoituna muhun. Olen kohtelias ja mukava kelle tahansa, muttei suurimmaksi osaksi selätetty auktoriteettikammoni siedä koivuniemenherraa keltään ylimääräiseltä.
Vika on osittain mussa, jeesus soikoon, ymmärrän sen ihan hyvin. Tällainen nyt vain olen.
En kynnysmatto. Pikemmin joogamatto, jonka niskan päälle pääsevät tasan ne, jotka osaa joogata.
Huh. Kylläpä taas helpotti.
Mutta olen teoriassa valmistunut! Kaikki duunit koulun suhteen tehty! Jei! ^^
|
|
| Joululahjahelvetti |
[07 Dec 2009|04:19pm] |
Tähän aikaan vuodesta mulle iskee aina pienoinen paniikki. Koska:
a.) Vaikka yleensä keksin hyviä lahjaideoita, joulun lähestyessä pää sanoo vain "juhlapöydän konvehti."
b.) Pankkitili huutaa tyhjyyttään.
Onneksi kaikenlainen pikkujouluhumppailu vie osan stressistä. Lauantainakin tanssasin ja pöllöilin Sonjan ja
Janikan kanssa. Oujee!
Tänä vuonna mulla on kuitenkin loistokas suunnitelma, jolla revin itseni ainakin hetkellisesti kuiville tästä
vuoden suurimmasta kulutusjuhlasta. POSTIMYYNTI! Hurraa, hurraa! Eikä pelkästään postimyynti vaan myös hyvä ystäväni
KOROTON MAKSUAIKA ja OSTA NYT, MAKSA ERISSÄ! Mun logiikalla mikä tahansa ongelma lakkaa olemasta, jos sitä on mahdollista
siirtää myöhemmäksi. Eihän sitä koskaan tiedä mikä lottovoitto tilille pärähtää.
Joulu on muutenkin täynnä järkyttävää itsepetosta. Vaikka oma perheeni onkin suhteellisen onnellinen yksikkö, on olemassa
monia joissa ongelmat lakaistaan olohuoneen villalankamaton alle pukilta piiloon. Itse syöpöttelen jouluisin monen muun tavoin
aamusta iltaan, mutta sehän ei lihota. Joulu on kerran vuodessa vaan.
Joulun kotoisat kusetukset eivät missään nimessä rajoitu aikuisiin. Tuhmasta lapsesta tulee aattona kiltti, ja kiltteys on suoraan verrannollinen vanhempien lompakon paksuuteen. Mä en ole koskaan uskonut joulupukkiin. Yksi asia mua kuitenkin ehkä juuri siksi vaivaa: Jos lapset kerhoissa ja päivähoidossa vertailevat joululahjojaan, eikö köyhän tai keskituloisen perheen pukkiuskovainen piltti järkyty huomatessaan, että se kiukkupeppuinen kaikkia kiusaava lentäjänpoika on saanut enemmän lahjoja ja vielä tuplasti parempiakin? Miten tontut eivät olleet tänäkään vuonna näkemässä, kun se pisti hämähäkkejä toisten paidankauluksista sisään? Tervetuloa todellisuuteen IlariSiiriEliasHelmiina viisi vee. Ei ole maailma koskaan ollut reilu. Ei edes joulupukki.
En tiedä onko hyvä idea antaa lapsen uskoa pukkiin lainkaan. Tottakai se vie joulun maagisuusarvoa pois jonkin verran, en kiellä. Mutta
eikö ihan tarpeeksi lämpöistä henkeä tuo totuus siitä, että jouluisin halutaan ilahduttaa, koska rakastetaan? Äiti, isä, mummo, vaari ja kummitäti ovat ostaneet sulle lahjoja, koska olet tärkeä meille. Isi on taas ostanut äidille lahjan, koska äiti on isille aarre. Tajuatte pointin.
Yksi tuttavaperheeni perusteli joulupukin feidaamista sillä, että haluavat opettaa lapselle kiitollisuutta. Jos lahjat tulevat joka vuosi kaukaa Korvatunturilta ja ne valmistetaan iloisten tonttujen maanisena liukuhihnaduunina, ei kaunis kiitos pääse oikeaan osoitteeseen. Mummille joka pisti vähät eläkkeensä peliin, tyttökummille joka on vasta opiskelija, ja jolla varmana olisi muutakin rahanmenoa. Lahjan koko idea välittämisen näyttäminen. Toinen on nähnyt sen vaivan, että on keksinyt hankkia sulle jotain, kävellyt kauppaan ostamaan, maksanut omasta pussistaan, paketoinut ja ehkä kirjoittanut kortinkin. Nimenomaan siksi sanotaan: "Ajatus on tärkein."
Koska se on.
(En halua tällä sanoa, että pukin olemassaoloa todistelevat vanhemmat olisivat jotenkin kusipäitä. Jokainen tyylillään.
Asiaa ehkä kuitenkin voisi puntaroida. Ei mitään niin hyvää, ettei jotain paskaa siellä seassa.)
|
|
| ÄRSYTYSLISTA 2009 |
[04 Dec 2009|11:07am] |
"Eniten vituttaa kaikki"-kirjan hengessä päätin taas listata jutskoja, jotka syövät mun päätä.
Ennen pidin myös tykkäyslistaa, mutta koska pieni kiukku on niin paljon viihdyttävämpää mulle itselleni, päätin
jättää sen kokonaan pois. Pupun kuva tässä on vain, että muistaisitte mun herkän puolen myös. Iiiiih, eiks oo soma! ^^
IHMISET
1.Ruokarajoitteiset
-Nämä tyypit käyttävät hyväkseen noin kymmentä markkinoilla olevaa elintarviketta ja oksentavat, jos tarjolla
on jotain muuta. Ulkomailla käynti on heille yhtä tuskaa, koska jokaisessa pikkutavernassa ei ole ruokalistalla
karjalanpaistia tai hookoon sinistä turunsinapilla. Ravintolassa nämä tyypit käyvät kaikkien tarjoilijoiden hermoille,
koska he usein ovat täysin lukutaidottomia ruokalistan suhteen. Kyllä, aurakana sisältää aurajuustoa. Että ei sitten maistunut?
2.Miehet, jotka eivät tunne käsitettä "naisten vessa".
-Juu, kyllähän se kusilaarin metsästys vieraassa anniskeluravintolassa voi olla vaikeaa. Eikö tätä tärkeää infoa voisi silti ehkä kysyä joltakin? Varsinkin, kun naisten vessa on aina ihan umpitäynnä muutenkin. Nämä jästipäät eivät kaikenlisäksi koskaan vain pissi siististi ja lähde. Urea on puoliksi lattialaatoilla, rinkula ylhäällä ja ovensuuhun jäädään vielä huojumaan pimpsan toivossa.
3.Roturealistit
-Rasismi ei lakkaa olemasta rasismia, vaikka sille annetaan hieno nimi. Yrittävät antaa itsestään hurjan älykkään kuvan, silti jokainen mielipide on kumottavissa parilla lauseella.
4."Kukaan muu ei komenna lastani"-äidit
-Ne ottaa au pairin. Varmasti.
5.Intiimien asioiden lipsauttelijat
-Jokaisen lukiossa tai yläasteella oli yksi tällainen. Nämä ihmiset eivät osaa pitää keskustelua yleisellä tasolla kymmentä minuuttia pidempään, vaikka porukka olisi täysin vieras. "Mun eksä petti mua banaanin kanssa!" Kiitos infosta. Miten tähän pitäisi suhtautua? Valitettavasti nämä ei koskaan blogaa, vaikka niiden elämä voisi olla hyvinkin viihdyttävä tietokoneen näytöllä. Tai jos ne blogaavat, niin NETISSÄ asioista tuleekin yhtäkkiä valtiosalaisuuksia ja parhaan kaverinkin nimi on mainittu pelkällä ensimmäisellä kirjaimella.
6.Mielipidenatsit
-"Mä kerran näin yhden dokkarin ja sen jälkeen kelasin juttua puoli tuntia. Nyt olen ikuisesti tätä mieltä. Jos asiasta paljastuu uusia tutkimustuloksia tai näkökantoja, pistän kädet korvilleni ja alan laulaa Nissepolkkaa."
Arvostan vahvoja mielipiteitä ja sanojen takana seisomista. Joku raja silti pliis.
7.Ne pikku pellavapäät, jotka tulevat tupakalle meidän pihaan
-Mäkin käryttelin alaikäisenä, joten en sen suhteen paljon voi jeesustella. Mutta kun nämä pikkukaverit ovat oikeasti noin kanankokoisia kullanmuruja, äänenmurroksesta vielä tietoakaan. Ne heittävät tumpit ja tyhjät askit maahan. Kaiken lisäksi niiden jutut saavat mut imemään kokonaisen smartin puoleen minuuttiin. Myötähäpeä on kamala tunne. :,(
8.Neuroottisen mustasukkaiset naiset
-Ikinä ei oikein tiedä mitä pitäisi tehdä, kun ne esittelevät uutuuttaan kiiltelevän poikakaverin. Hoet mielessäsi koko tilanteen ajan: "Älä hymyile sille, älä naura sen vitseille, älä kerro itse vitsejä, älä vastaile monisanaisesti sen kysymyksiin, älä anna sen avata sulle autonovea, älä aloita keskustelua..." Kun se epäilyttävästi majavan näköinen, lippistä väärin päin käyttävä hörönauraja on poistunut pöydästä, palaute tulee samantien; "Isketkö mun miestä, mitä!?" Jos mantra toimi, saat helpotuksesi kuulla surumieisen huokauksen: "Sä et edes yritä tulla Matin kanssa toimeen!"
9.Tyypit, jotka kuvittelevat nuorten pahanolon johtuvan pleikasta ja x-boksista
-Ai, ite pelasit kersana shakkia! Eli väijyt siis Buckinghamin palatsin nurkilla, että jos vaikka ehtisit syödä kuningattaren ennen kuin vartijat tulee ja syö sut?
10.Brändätyt lenkkeilijät
-Sillä on kaikki topista juomapulloon samaa vaaleanpunaista adidasta. Eikä se pysty käsittämään, että joku kehtaa juosta vanhoissa lököverkkareissa ja seppälän t-paidassa. Oi niitä vanhoja hyviä aikoja, jolloin köyhälläkin oli varaa lenkkeillä!
11.Nalle Puh-fanit
-Onhan se keltainen, pullea narkkari symppis. En mä silti tajua.
12.Turhia kyselevät puolitutut
"Ai, säkin tulit k-markettiin! Meinasitko ostaa ruokaa?"
"Joo."
"Miks sä ostat noin paljon tonnikalaa?"
"Oparit tulee ylihuomenna. Oon perse auki."
"Miks sä ostat tupakkaa? Luulin, että sä oot lopettanut?"
"Yritin silloin, kun viimeksi nähtiin. Nyt poltan taas."
"Jaajaa. No, oli kiva tavata. Miks sä et enää käy missään?"
"Käyn ihan yhtä paljon kaikkialla. Ei olla vaan törmätty."
"Hehheh, niin. Miksiköhän?"
ASIAT
1.Viivi ja Wagner-sarjakuva
-Joka kahdeskymmenes läppä hymyilyttää. Yksikään ei naurata.
2.Säälittävän pienet alennukset
-Ihanaa, kun mulla tuli mukaan tämä lipare jolla saan hamppariaterian hintaan neljä neljäkymmentä! Hajotkaa kateelliset, teille se on neljä viiskymmetä!
3.Ristikot
-Ihan totta. Mitä tuon mustavalkoisen töherryksen pitäis esittää?
4.Liian pienet drinksut
-Jos se pitää tehdä grogilasiin, niin miksi se nyt on tehty lasten mehulasiin?
5.Pubit, joissa musiikin volymitaso vastaa yökerhoa.
-Tulin tänne juttelemaan kavereiden kanssa, mutta kukaan ei kuule ketään. Tanssia ei silti voi.
6.Ovet, jotka eivät noin vain avaudu
-"Joo, se onkin vähän kinkkinen. Sun pitää ensin nykäistä sitä kahdesti, vetää kielari ovisilmän kanssa ja potkaista
vasempaan alakulmaan." Yritä tässä nyt sitten marssia dramaattisesti ulos!
7.Jim ja Liv
-Tuleehan kummaltakin kanavalta hyvääkin ohjelmaa. Rasittavaa vain on se profilointi "miesten" ja "naisten" kanaviksi, jonka
vuoksi suurin osa tarjonnasta on halvalla ostettua jenkkiläistä paskahöttöä.
Liviltä tänään: "Parisuhdeterapiaa punatulkuille", "Hääkakkukriitikot" ja "Muotimikko stailaa jälleen".
Jimiltä: "Kylppäriremonttikarpaasit", "Päästäisen metsästyksen ABC" ja "Monsteriautot Meksikossa".
8.Puuterit
-Maksat siitä melkein kaksikymppiä, jotta varmasti olisi hyvää. Kahden päivän käytön jälkeen sun kyynärpää päättää tiputtaa sen
laminaatille. Se siitä sitten. Jos näin ei käy, niin peili irtoaa tai sieni hajoaa käsiin ennen kuin matsku rasiassa on käytetty edes puoleen väliin. Se siitä sitten.
9.Kameran akku
-Jos jotain joskus jossakin tapahtuu, voit olla varma, että mä olen siellä kiroilemassa.
10.Sushi
-Menetin sushineitsyyteni kesällä. Olihan se ihan hyvää, mutta vähän pettynyt olo jäi. Miksi sitä tuuletetaan niin paljon?
11.Mahan turpoaminen menkkojen aikana
-Onneksi en ollutkaan raskaana. Helpotusta vähän laimentaa se, että näytän siltä.
12.Se, että käytin tämän kirjoittamiseen ikuisuuden, vaikka mulla on kädet täynnä oikeitakin töitä.
Oon kyllä raivostuttava.
|
|
| Nuoruuteni hullut harhaluulot |
[16 Nov 2009|08:35pm] |
Kirjoitin tänne jo aikoja sitten lapsuuteni hämäristä, myöhemmin luhistuneista käsityksistä elämästä ja maailmasta.
Eräänä yönä täällä Hämeenpuiston kämpässä en sitten saanut unta lainkaan, ja tajusin että mun teinivuoteni ovat umpitäynnä vastaavanlaisia naiiveja höpsötyksiä. Kun puhun "nuoruudestani" ja "teinivuosista", tarkoitan ikäjaksoa 15-18. Lapsuus loppui selkeästi, kun aloin aktiivisesti suunnitella Ähtärin taaksejättöä, teiniys taas siihen, kun pääsi baarien ihmeelliseen universumiin, eikä tarvinnut enää pelätä, että ope soittaa äiskälle hölmöydestä x. (Ihan vain siksi, ettei joku tule kohta urputtamaan, että nuori olen vieläkin ja käyttäydynkin kuin uhmaikäinen ja päläpälä; Tiedetään. Lokerointi johtuu aivan puhtaasti siitä, että mä liitän yllämainittuun ajanjaksoon tietyn draamailun, angstauksen ja sinisilmäisyyden, joita en nykyisin ainakaan siinä mittakaavassa harrasta.)
Eli siis. NUORUUTENI HULLUT HARHALUULOT:
- Sateessa suutelu on parempaa kuin suutelu ilman sadetta.
(Ziisus, mitä kakkaa. Jos se pussattava on väärä, niin ei se sade tilannetta ainakaan paranna. Jossain vaiheessa tulee myös hetki, jolloin sitä tajuaa, että sun farkkurotsi painaa vähintään kymmenisen kiloa ja naamasta valunut meikki korostaa nyt pojan poskipäitä eikä sun. Lisäksi sateessa liman vaihto on noin 50% limaisempaa kuin ilman sadetta.)
-Vain yöllä voi puhua syvällisesti.
(Tämä meni jossain vaiheessa niin pitkälle, että ihan odottelin auringon laskua, jotta sanallisen pandoran lippaani voisi narauttaa auki.
Luojan kiitos eksäni Aku opetti mut ulos pakkomielteestäni yöavautumiseen. "Jumalauta, eikö näistä asioista koskaan voi puhua päivällä!"
Juu, kyllä niistä voi.)
-Jos asian esittää kauniisti tai runollisesti, se on totta.
(Joskus se ihminen, joka ujosti kertoo välittävänsä susta, välittää oikeasti. Ihan totta! No shit Sherlock! Se tyyppi taas, joka kirjoittaa sulle rakkauskirjeen ja sanoo asioita, jotka sä olet aina halunnut kuulla, ei välttämättä tarkoita niitä. Varsinkin, jos se siinä sivussa pyörittää ja painaa paria muutakin.)
-Ihminen voi aivan hyvin polttaa muutaman savukkeen päivässä, ei siitä vielä jää koukkuun.
(Toisaalta "muutama" on hyvin suhteellinen käsite. Se voi tarkoittaa myös viittätoista.)
-Olen geneettisesti immuuni lihoamiselle.
(Teoria kaatui lopullisesti jo kymmenen kiloa sitten. Sain murrosikäläskit ympärilleni vasta 17-vuotiaana. Ennen tuota maagista tapahtumaa pystyin nielemään kolme munkkipossua päivässä muuttumatta itse sellaiseksi. Voi niitä aikoja!)
-Ongelmat katoavat, jos nukut niiden yli.
(Öööö. Tarvitseeko tämän lauseen mielipuolisuutta edes selittää?)
-En koskaan löydä poikaystävää. Syy: Mulla on kasvaimesta johtuva arpi vasemman silmän nurkassa. Olen siis ruma.
(Nykyään en yleensä edes muista tämän kosmeettisen haitan olemassaoloa. Ennen ärsyynnyin valtavasti, jos joku edes viittasi siihen. "Kylläpä sun silmä on punainen" oli lause, joka saattoi pilata päiväni lopullisesti. Nyt olen tajunnut, että jos jokupäivä jään nuolemaan näppejäni rakkauden buffetissa, syy on sikavarmana jokin muu.)
-Elämän on aina pakko olla jotenkin traagista.
(Nii-in. Kyllä se joskus väkisinkin on. Mutta onneksi muutamankin vuoden lisäikä on antanut mulle kyvyn nähdä siinä kaikessa koomisenkin puolen.)
Näin tänään.
|
|
| --- |
[02 Nov 2009|05:29pm] |
Kirjoitin tänne tosi pitkän luvun, joka sitten vain KATOSI!
Ärsyttää tämä kone niin, että syön pääni kohta!
Muutto rasittaa mua.
Tekemättömät duunit rasittaa mua.
Kelassa käyminen rasittaa mua.
Vähän kaikki lähinnä rasittaa mua.
Keittiön astiat haisee vanhan miehen takapuolelta, rasittaa.
Olen rahaa velkaa joka suuntaan, rasittaa.
Suihkusta tulee aina joko tulikuumaa tai jääkylmää vettä, rasittaa.
Mulla ei ole kunnollisia talvikenkiä, rasittaa.
Tajuatte varmaan pointin.
Kumma kuinka olen muuttunut teini-ikäisestä. Olin silloin niin maailmaa rakastava hippie, joka ymmärsi kaikkia,
välitti kaikista. Ventovieraat olivat vain tuntemattomia ystäviä, maailma värikäs ja suuri.
Nyt olen kyynikko, ihan pesunkestävä.
|
|
| --- |
[07 Sep 2009|06:45pm] |
Tralalaa.
Olen varmaan tulossa taas kipeäksi.
Tralalalaa.
Ostin uusia alusvaatteita, noon kivoja. Vaikken näytäkään erityisen kivalta ne päällä.
Damdidam.
Olen taas alkanut nähdä tositosi ilkeitä painajaisia. En tiedä miksi, enkä suoraan sanottuna haluakaan tietää.
Laalaalallallaa.
En tajua miksi tyttöjen halveksuvat ilmeet ovat aina samanlaisia. Siis oikeasti. Kaikilla naamoilla, kaikissa yhteiskuntaluokissa,
tylleröstä mummeliin. Sellainen kuolleen kalan suu ja mollottavat silmät. En tiedä ilmeilenkö itse niin, se on kai niitä juttuja
joita huomaa vain toisilla. Kuin luomet selässä.
Onneksi on limpparia. Limppari tekee mut aina suunnattoman onnelliseksi.
|
|
| navigation |
| [ |
viewing |
| |
most recent entries |
] |
| [ |
go |
| |
earlier |
] |
|
|
|
|
![[info]](http://l-stat.livejournal.com/img/userinfo.gif?v=91.6){kind=small}
misswilder's journal